tiistai 30. joulukuuta 2008

Tapahtui vuonna 2008

Pian on taas yksi vuosi takana. Olemme vanhentuneet hieman ja elämästämme on poistunut asioita, mutta olemme myös saaneet jotain uutta. Ehkä olemme saavuttaneet jotain hieman, jotkut jopa paljon! On uudenvuoden lupausten aika ja aika katsoa mennyttä vuotta. Sen jälkeen voi siirtyä eteenpäin.

Hesarista löytyi hassuja sitaatteja vuoden 2008 varrelta, liittyen maailmalla tapahtuneeseen. Ilmeisesti myös planeettamme johtohenkilöiden voisi olla syytä miettiä mitä suustaan ääneen päästää. Sitaatit naurattivat, mutta myös vakavia ja muutoksen tuovia asioita on tapahtunut.

Muutamia suuria uutisia olivat toukokuussa Etelä-Myanmaria koetellut hirmumyrsky Nargis, marraskuinen Barack Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi sekä vuoden loppua kohti kiihtynyt talouden heikkeneminen ja taantuma. Aivan alkuvuoden uutisia en enää edes muista.

Suurimmat uutiset oman perheemme sisällä liittyivät lähinnä lapseemme Nonaan sekä koiriimme. Isla muutti pois, Akiko ja Ukko tulivat tilalle. Muutimme Lohjalta takaisin Helsinkiin ja Nona oppi kävelemään. Siinäpä kai ne tärkeimmät.

Koirarintamalla uusi vuosi tuo tullessaan toivottavasti mukavia asioita ja jotain kivaa odotettavaa. Ukko se vain kasvaa ja on pian riittävän vanha päästäkseen näyttelyihin kokeilemaan charmiaan. Ehkä saamme mustia pentuja, ja kenties punaisiakin! Työtä on siis ainakin luvassa, mutta hyvällä onnella saamme myös nauttia.

Vuoden päätteeksi aion tuumia viimeisen 12 kuukauden tapahtumia ja oppia. Haluan päästä yli mieltäni harmittaneista sanoista ja teoista, enkä kantaa turhaa murhetta harteillani. Haluan kiittää niitä, jotka ovat minua auttaneet sekä osoittaa kiitollisuuteni ja ystävyyden tärkeyden. Haluan jättää taakseni asiat, jotka estävät pääsemästä eteenpäin. Haluan pyytää anteeksi niiltä, joita olen loukannut ja antaa anteeksi niille, jotka minua loukkasivat. Ennen kuin listastani tulee liian raamatullinen, toivotan kaikille erinomaista, kaikin tavoin rikasta ja onnellista Uutta Vuotta 2009, ja lopetan tähän!

Viimeiseksi - olkaamme johtajiamme fiksumpia ja muistetaan se tahdikkuus ;)

torstai 18. joulukuuta 2008

Deittailua

Havahduin jokin aika sitten siihen, että Ukko kasvaa rytisten, emmekä me ole tehneet sen kanssa vielä juuri mitään. Ukko tuntuu niin "valmiilta" ja täyspäiseltä, että kaikenlaiset koulutusprojektit ovat häipyneet mielestä arjen tohinassa. Ehkä jos tarvetta tuntuisi olevan, pysyisivät moiset asiat paremmin muistissa. Mutta toistaiseksi kaikki on mennyt oikein hyvin, enkä ole jaksanut ottaa stressiä, no oikeastaan mistään.

Ukon koira-deittailu oli kuitenkin jäänyt aika pitkälti naapurin Merri-sekarotuisen ja Simo Sisu-mäyräkoiran sekä oman isosiskon Oprin kanssa puuhasteluun. Totesin, että nyt on aika tehdä edes tälle asialle jotain! Niinpä soitin Elinalle ja Sadalle ja sovin Ukolle treffit!

Kävimme alkuviikosta leikkimässä Sadan kanssa ja seura tuntui olevan mieleistä. Touhut olivat villit, mutta sopuisat ja Ukko nukkui hyvillä mielin lopun päivää kotiin päästyämme. Eipä siitä sen enempää ole kerrottavaa. Laitetaan kuitenkin pari kuvaa mukaan kertomaan hauskanpidosta.

Tässä kuvassa näkyy hauskasti, miten vauhdin hurmassa korvatkin kääntyvät lerpalleen!

Sadalle kiitos leikkiseurasta ja Elinalle kiitos kahvista!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Ennakko-joulu

Joillekin joulun lähestymisestä muistuttaa joulukadun avaus, joulukalenteri tai valtavat ihmismassat kaupoissa ja ostoskeskuksissa. Minulle joulun tulosta kertoo jokavuotinen perinne, Helsingin Messukeskuksen Voittaja näyttely!

Sen lisäksi, että Messarissa tapaa ystäviä, tuttuja ja koiria, ohjelmaan kuuluu myös vanhojen hyvien aikojen muistelua ja Messari-kokemusten vaihtoa. Tällä kertaa omat koirat eivät olleet mukana ja sain nauttia 2008 Messarista myös ilman lasta ja miestä. Arvasin, että ostan enemmän kuin jaksan kantaa, joten pisteenä iin päälle, sain soitettua vielä kyydinkin kotiin!

Ennen joulua koiratuttuja ehtii tavata yleensä juuri Messarissa. En ollut tajunnut varustautua joululahjoin, mutta sain kyllä muutamia itse, kiitos Johanna, Tuire ja Tiina!

Kuten joululahjojen kanssa kuuluu tehdä, ne revitään heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen auki, koska äiti ei ole enää estämässä. Johannalta sain hänen isänsä tekemiä kynttilöitä (omat tekeleet olivat kuulemma liian käyriä...?). Tiinan lahjan paperit aukesivat kotimatkalla autossa ja paketista paljastui ihana koirakirja! Semmoinen tunnelmakirja. Tuire yritti muistuttaa, että joululahjat ovat jouluaattoa varten, mutta heltisi sitten lupaamaan, että saa hänenkin lahjapussinsa jo avata. Tuirelta koirat saivat puruluut sekä upean kultaisen kaulapannan. Nona sai hienon punaisen villapaidan! Puruluita lukuunottamatta Tuire oli itse väkertänyt nämä kaikki (en tajua miten)! Suuri kiitos ja halaus tytöt!

Nonakin tykkäsi koristeellisesta kaulapannasta, ehkä jopa vähän enemmän kuin villapaidastaan... Opri ei näyttänyt tuumivan pannasta paljoa, makaili vain ylväänä ja karvattomana lampaantaljalla (kun ei ole omaa pohjavillaa lämmittämässä).

Ennakko-Joulu ei päättynyt vielä siihen. Kuten sanottu, olin ostanut kassikaupalla ruokaa, herkkuja ja puruluita koirille. Kotiin tultuani, säkit purettiin olohuoneen lattialle ja niitä siinä sitten yhdessä ihasteltiin. Nona rapisteli ruokanäytepusseja ja koirat tutkivat innoissaan jotain epämääräisiä eläinperäisiä herkkupaloja. Sitten maisteltiin tuomisia ja pian Ukkokin näytti siltä, että koiranpennun tilalle oli ilmestynyt joulukinkku.

Messarissa ottamani shibakuvat löytyvät kippura.comista, mutta ehdittiin sitä joutessamme paria muutakin rotua vilkaisemaan ja kuvaamaan. Muistoja räpsittiin valikoidusti vain kahdesta muun rodun edustajasta: länsigöötanmaanpystykorvasta, josta en tiedä mitään muuta kuin että se on Uma Aaltosen koira (vai kasvatti? kenties molempia) ja toinen on tietenkin Tiinan ja Janin ihana Ossi-mäykky!

Tässä tämä Uman jöötti. Nätti tyttö!


Ossi Janin handlaamana. Sijoitukseksi tuli tällä kertaa ROP vetsku ja PU2. Mutta Ossi oli kyllä meidän mielestä kaikista paras!


Lopuksi Ukko esittelee miten pöydällä ollaan oikeasti hienosti: