Setämiehen paluu

Vinski aka setämies oli meillä käymässä. Pojilla oli taas oikein hauskaa yhdessä. Opri pakeni tervehtimisten jälkeen meidän sängyn alle, sillä meno alkoi olla melko nopeasti melko hurjaa. On hyvin vaikeaa kuvitella, että kyse olisi silkasta pennun alistamisesta, niin "iloinen" Vinski oli touhutessaan Ukon kanssa. Mutta ota noista nyt selvää. Pääasia on, ettei kukaan kai ollut liian tosissaan ja hyvä henki säilyi. Vinski-paralla tosin silmät alkoivat vuotamaan kaikesta siitä toljottelusta (jotta en turmelisi mahdollisten alaikäisten lukijoiden viattomia mieliä, olen jättänyt rajummat kuvat blogista pois):


Puistoilu on edelleen suosiossa ja kaikkien mielestä kivaa. Nonakin on oppinut vetelemään sikeitä kohtalaisessa räksytyksessä. Opri on ottanut hienosti mallia ja alkanut haukkumaan lajitovereidensa tavoin. Se siitä ihanasta hiljaisuudesta.

Tuire nimesi osuvasti puistokaverimme ranskanbulldoggi-Rexin päättömäksi ratsumieheksi. Tämän tarinan kuvituksesta selviää myös miten pää menetettiin:


Lopulta meillä tuntui olevan kaksi päätöntä painijaa - ratsumies ja tallipoika:

Ettei menisi taas liian epämääräisiksi nämä jutut, lisätään pari kuvaa meidän jokapäiväiseltä lenkkireitiltä. Kaunista, eikö? Ystävänpäiväksi ollaan alustavasti sovittu treffit tänne Herttoniemeen. Toivottavasti saadaan kaunis sää ja mukava lenkkiporukka! Tervetuloa!