perjantai 23. tammikuuta 2009

Puisto-poliisi, pikku-ukko, setämies ja moni muu

Viime aikoina olemme puistoilleet aika paljon. Nonan päiväuniaikaan suunnistetaan koko porukan kanssa koirapuistoon ja siellä sitten juostaan ja riehutaan, jotta mamma saisi katsoa illalla telkkaria rauhassa tai kirjoitella blogiinsa. Vakioporukka on tietenkin pikku-Ukko, Opri puisto-poliisi sekä Nona ja minä. Seuraksi saamme usein Vinski-mittelin, joka tykkää erityisesti jahdata ja astua Ukkoa. Ukko ei pistä pahakseen. Alla olevassa kuvassa näkyy vierailevan tähden, Kafun, takapuoli. Kafu tunnetaan myös Oprin exänä. Entinen pari on edelleen lämpimissä väleissä.


Puistoilu on kivaa, kun siellä on kiva porukka. Opri on sitä mieltä, että vieraat koirat eivät kauheasti saisi leikkiä Ukon kanssa ja kuten kunnon puisto-poliisin kuuluukin tehdä, kamppaa Opri silloin tällöin Ukon juoksusta, ettei vaan olisi liian kivaa. Setämiehen eli Vinskin ja Ukon keskinäisen suhteen Opri hyväksyy. Onneksi Ukko on osoittanut mielenkiintoa myös naisia kohtaan, joten me omistajatkaan emme ole huolissamme tilanteesta.

Muita kivoja vakkarikavereita ovat Riku-corgi ja Hugo-vinttari. Opri jännittää aina vähän, jos puistossa on isoja vieraita koiria, mutta ilokseni olen huomannut, että päiväsaikaan porukka on aika leppoisaa ja Oprikin pääsee lopulta mukaan tohinaan. Yleensä niillä on Ukon kanssa kuitenkin niin kivaa, ettei ollenkaan haittaa jos puisto on tyhjillään. Vieraiden narttujen kanssa me emme juurikaan puistoile, mutta on ollut hauskaa huomata miten hyvin kaikki urokset tulevat toimeen keskenään, Opri ainoana naisena ja yleensä porukan ulkopuolella puuhastelemassa omiaan. Pojat juoksevat sillä aikaa peräkanaa pitkin kenttää. Mitähän tästäkin nyt pitäisi taas ajatella.

Eilen joku koira toi puistoon suussaan kuolleen myyrän. Pyytäisin ihmisiä hiukan ajattelemaan. Kun puistossa ei saa keppiäkään heitellä, ettei tulisi tappelua, niin minkälaista kärhämään mahtaa tuollainen "lelu" saada aikaan...? Onneksi Ukko ryösti myyrän rauhallisissa merkeissä ja myöskin luovutti sen mammalle rauhallisissa merkeissä. Mamma viskasi myyrän hiiteen ja koirat katsoivat tyrmistyneinä "että tuolla lailla heittää hukkaan Jumalan viljaa..."

Päivän taikatemppu:

Ukolla on pystyt korvat...


... ja sitten Ukolla onkin luppakorvat!


Pikkulisäyksenä Akiko-mustapallerolle terveisiä, kunhan pääset (joudut) tänne meille niin kehitetään sinullekin liuta ylistäviä lempinimiä! Pian nähdään! <3

1 kommentti:

Tuikku kirjoitti...

Tinja ei tosiaan olekaan menossa Turkuun.

Akiko on ollut ihan normaali itsensä, se ulkoilee, syö, juo, leikkii ja nukkuu. ;) Tänään me oltiin hiihtämässä ja hienosti se meni vieressä. Juoksuvyö on kätevä. :) Sillä on muuten tosi tiheä ja kiiltävä toi turkki, toivottavasti säilyttää sen jatkossakin yhtä hienona!