Sen lisäksi, että Messarissa tapaa ystäviä, tuttuja ja koiria, ohjelmaan kuuluu myös vanhojen hyvien aikojen muistelua ja Messari-kokemusten vaihtoa. Tällä kertaa omat koirat eivät olleet mukana ja sain nauttia 2008 Messarista myös ilman lasta ja miestä. Arvasin, että ostan enemmän kuin jaksan kantaa, joten pisteenä iin päälle, sain soitettua vielä kyydinkin kotiin!
Ennen joulua koiratuttuja ehtii tavata yleensä juuri Messarissa. En ollut tajunnut varustautua joululahjoin, mutta sain kyllä muutamia itse, kiitos Johanna, Tuire ja Tiina!
Kuten joululahjojen kanssa kuuluu tehdä, ne revitään heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen auki, koska äiti ei ole enää estämässä. Johannalta sain hänen isänsä tekemiä kynttilöitä (omat tekeleet olivat kuulemma liian käyriä...?). Tiinan lahjan paperit aukesivat kotimatkalla autossa ja paketista paljastui ihana koirakirja! Semmoinen tunnelmakirja. Tuire yritti muistuttaa, että joululahjat ovat jouluaattoa varten, mutta heltisi sitten lupaamaan, että saa hänenkin lahjapussinsa jo avata. Tuirelta koirat saivat puruluut sekä upean kultaisen kaulapannan. Nona sai hienon punaisen villapaidan! Puruluita lukuunottamatta Tuire oli itse väkertänyt nämä kaikki (en tajua miten)! Suuri kiitos ja halaus tytöt!
Nonakin tykkäsi koristeellisesta kaulapannasta, ehkä jopa vähän enemmän kuin villapaidastaan... Opri ei näyttänyt tuumivan pannasta paljoa, makaili vain ylväänä ja karvattomana lampaantaljalla (kun ei ole omaa pohjavillaa lämmittämässä).Ennakko-Joulu ei päättynyt vielä siihen. Kuten sanottu, olin ostanut kassikaupalla ruokaa, herkkuja ja puruluita koirille. Kotiin tultuani, säkit purettiin olohuoneen lattialle ja niitä siinä sitten yhdessä ihasteltiin. Nona rapisteli ruokanäytepusseja ja koirat tutkivat innoissaan jotain epämääräisiä eläinperäisiä herkkupaloja. Sitten maisteltiin tuomisia ja pian Ukkokin näytti siltä, että koiranpennun tilalle oli ilmestynyt joulukinkku.
Messarissa ottamani shibakuvat löytyvät kippura.comista, mutta ehdittiin sitä joutessamme paria muutakin rotua vilkaisemaan ja kuvaamaan. Muistoja räpsittiin valikoidusti vain kahdesta muun rodun edustajasta: länsigöötanmaanpystykorvasta, josta en tiedä mitään muuta kuin että se on Uma Aaltosen koira (vai kasvatti? kenties molempia) ja toinen on tietenkin Tiinan ja Janin ihana Ossi-mäykky!
Tässä tämä Uman jöötti. Nätti tyttö!
Ossi Janin handlaamana. Sijoitukseksi tuli tällä kertaa ROP vetsku ja PU2. Mutta Ossi oli kyllä meidän mielestä kaikista paras!
Lopuksi Ukko esittelee miten pöydällä ollaan oikeasti hienosti:
1 kommentti:
Olkaapa hyvät!
Umanoma Tulatullallaa, tuttavallisemmin Lulu, vei tosiaan JV-08 -tittelin kotiin. :)
Lähetä kommentti