Perheenlisäystä ja siitä kummunneita ajatuksia

Ei, en ole taas raskaana. Sen sijaan laajennettu perheemme sai uuden jäsenen, kun Norjan prinsessa Kana Go alias Akiko (Aso No Kana Go Takayuusou) lensi Bergenistä 9.10.08 luoksemme. Akikon "äiti", Tuire, asustelee Tampereella, joten jo samana päivänä neiti matkusti uuteen kotiinsa ja saimme nähdä vain vilaukselta pientä (joskin hieman pulleaa) mustaa tyttöä. Toivon kuitenkin saavamme Akikon luoksemme aika ajoin visiitille, niin pentujen vuoksi kuin ihan muutenkin vain. Montaa niin kultaista shibaa en ole tavannut. Odotan suuresti jälleennäkemistä jo sen vuoksi, että tämä koira saa minut onnea hersyvällä olemuksellaan aina iloiseksi!

Kasvattajana narttukoiria joutuu usein sijoittelemaan muille, jos haluaa jatkaa jalostusta omilla kasvateillaan ja tuontikoirillaan. Kotona kun ei voi kaikkia pitää, valitettavasti. Usein puhutaan siitä, että sijoituskoiraa mielivän kannattaa varautua kaikenlaisiin kustannuksiin, vaikka koiran saisikin "ilmaiseksi". Mitään ilmaista ei tässä maailmassa olekaan. Sama koskee myös koiran sijoittajaa. Koiran maahantuominen ei ole halpaa lystiä, lennot ovat yllättävän kalliita. Päälle voi lisätä Kennelliittoihin päätyvät paperityökulut, eläinlääkärin tarkastukset ym. jatkossa tarvittavat asiat, kuten vakuutukset. Hyvästä kannattaa silti maksaa ja voin lämpimästi suositella kaikille koiran tuontia ulkomailta. Oikeanlaisten kontaktien ja rehtien kasvattajien kanssa on ilo tehdä yhteistyötä. Se antaa myös paljon suomalaiselle shibakannalle, joka saa uutta puhtia vieraista linjoista.

Shibojen kasvatuksessa mallia antaa jalostuksen tavoiteohjelma, jossa mm. kehotetaan selvittämään tutkimuksin shibojen terveys. Viime aikoina on paljon puhuttu kasvattajien vastuusta juuri terveystutkimusten osalta. Ensin syynissä olivat silmien ja polvien tarkistukset, nyt kuvaan ovat ilmestyneet vahvasti myös kyynärät ja lonkat. Miksi? Eihän näin pienen koiran pitäisi kärsiä, vaikka sillä olisikin hieman jotain ongelmia raajoissa? Lisääkö tieto tuskaa vai onko meille oikeasti hyötyä tietää esimerkiksi jokaisen shiban lonkkastatus?

Jalostuksessa ulkonäköä paljon tärkeämpiä ovat luonne ja terveys. Päällepäin voimme silti nähdä koirasta monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat valintaamme; korvien koon, turkin värin, ylälinjan, kulmaukset... Jokainen kasvattaja, joka haluaa päästä kasvatustyössään eteenpäin, valitsee koiraparit siten, että ne täydentävät parhaalla mahdollisella tavalla toisiaan. Olisi hyvä, että koirat eivät "kärsisi" samoista virheistä ja että se mikä toiselta puuttuu, löytyisi toiselta. Mikäli molemmilla vanhemmilla on isot korvat tai hammaspuutoksia, ei kannata odottaa pienikorvaisia pentuja täydellä purukalustolla.

Tätä logiikkaa yritän hyödyntää tutkimuksien kohdalla. Mustaa valkoisella takaa myös sen, että kokemus terveydestä ei enää ole subjektiivinen. Jos minun koirallani on C-lonkat, en etsi sille toista C-lonkkaista koiraa pariksi, vaan pyrin löytämään tervelonkkaisen uroksen. En siis kasvata vain yhtä asiaa; lonkkia, silmiä tai polvia, vaan kokonaisuutta niin pitkälle kuin se on mahdollista. Siinä missä katson luonnetta, ulkoisia ominaisuuksia ja jälkeläisnäyttöä, katson myös niitä ominaisuuksia, joita voimme todeta röngenkuvasta tai eläinlääkärin lausunnosta, niitä joita emme voi nähdä paljain silmin. Sen voin myöntää, että eläinlääkäri tässä enimmäkseen rikastuu. Omalla kohdallani ei kasvattaminen taida merkeistä päätellen koskaan johtaa siihen... Mutta saan jotain arvokkaampaa, nimittäin tietoa!

Lokakuun Koiramme-lehdessä oli juttu vanhasta koiraharrastajasta, Johannes Anttisesta. Hän toteaa haastattelussaan näin: "On tietysti vaara, että kun otat koirasta röngenkuvan, joka osoittaa, että koira on sairaslonkkainen, se on paha juttu. Niin kauan kuin todistetta ei ole, koira on terve ja sitä käytetään jalostukseen."

Koiranjalostukseen ja mm. periytyvyyteen liittyviä artikkeleita voi käydä selailemassa HETI ry:n nettisivuilla osoitteessa http://www.koiranjalostus.fi/artikkelit.html

Tänään terveystutkimuksiin menee Akiko ja perjantaina Oprin pentu Taru. Lompakko keveni sujuvasti, mutta toivottavasti myös mieleni huojentuu ja tulokset ovat hyviä. Peukkuja pystyssä pidellen, tähän on hyvä lopettaa.